Kertomus Pähkinäisten muistoristin takana

MUISTORISTILLÄ 29.7.2023 (Tellervo Turppa os. Laiho)

Jonnekin Pähkinäisten etelärannan tuntumaan hukkui melkein 90 vuotta sitten 4 talvinuotalla ollutta nuorta. Hukkuneita 2 tyttöä ja 2 poikaa ei koskaan löydetty, lukuisista etsinnöistä huolimatta.

Silloin vuonna 1934, tammikuun 12. päivä oli sen talven ensimmäinen nuottaus päivä. Jää oli tullut mereen hiljakkoin, eikä se vielä kestänyt hevosella ajoa. Nuottaus hoidettiin pelkästään ihmisvoimin. Nuotan nimi oli Kiilan nuotta ja väkeä oli monilta lähisaarilta, esim. Pakinaisilta, Korvenmaasta, Ruotsalaisilta ja Tammisluodosta, sekä Pähkinäisistä.

Heti päivän ensimmäisen luoman vedolla, Pähkinäisen ja Kirppuluodon välissä, tarttui nuotta merivirran ansiosta teräviin pohjakiviin ja repeytyi pahasti. Repeytynyttä nuottaa lähdettiin sitten paikkaamaan Kirppuluodon rannan suojaisaan poukamaan. Osa porukasta, jotka eivät osallistuneet paikkaamiseen, joutuivat sitten odottelemaan sillä aikaa, parhaaksi katsomallaan tavalla. Nämä 4 nuorta, 2 tyttöä ja 2 poikaa olivat kahdella potkukelkalla lähteneet ajankulukseen ja lämpimikseen jäälle kelkkailemaan.

Isäni Edvin Laiho, joka oli silloin 18 -vuotias, oli lähtenyt erään toisen nuotalla olleen tytön, Meeri Merenkukka, kanssa kelkalla käymään meillä kotona, täällä Pähkinäisillä. Mummu Amanda, isäni äiti oli kotona juuri leiponut ja lähetti lämpimäisiä Juho- isoisälle ja isäni vanhemmalle Ensio-veljelle, jotka olivat jääneet nuotan korjaukseen Kirpun rannalla. Kun isäni ja tämä Meeri olivat palaamassa Kirppuun, tulivat nämä 4 nuorta heitä jäällä vastaan kertoen, että he tässä vähän kelkoittelevat jonkin aikaa ja palaavat taas pian takaisin Kirpun rannalle.

Kun nuotta oli paikattu, alettiin uudelleen kalastamaan, samalla vähän ihmeteltiin miten kauas nämä nuoret olivat oikein lähteneet, kun ketään ei kuulunutkaan palaavaksi. Arveltiin heidän sitten kyllästyneen odotteluun ja ehkä lähteneen lämmittelemään meidän kotitaloomme täällä Pähkinäisten puolella tai että olivat peräti palanneet omiin koteihinsa. Näin ei sitten kuitenkaan ollut tapahtunut. Alkoi käydä selväksi miten oli käynyt, ja monien päivien etsinnät aloitettiin heti seuraavana aamuna. Mutta ketään ei koskaan löydetty. Isäni muistelun mukaan seuraavana kesänä järjestettin vielä paljon naarauksia, mutta tuloksetta.

Myöhemmin samana kesänä suoritettiin mereen siunaus. Rymättyläläinen Tyyni-alus toi mukanaan papin ja omaiset seppeleineen, sekä saattajia. Omaiset olivat sitoneet kiviä seppeleisiin, jotta kukat mereen laskettuina olisivat päätyneet suurin piirtein arvellulle hukkumispaikalle. Varsinainen siunaustilaisuus pidettiin kuitenkin vasta neljän vuoden päästä sunnuntaina 15.8.1938 vastapäisen Kirppu-saaren rannalla, koska tämän puoleinen ranta on rantautumiseltaan hankala ja karikkoinen. Väkeä oli paljon, Turun Sanomien mukaan n. 300 henkeä. Professori Aapeli Saarisalo suoritti vainajien siunauksen ja laulettiin virsiä.

Tällä rannalla Pähkinäissä on joskus ollut laudoista tehty, valkoiseksi maalattu, muistaakseni kolmion mallinen muistomerkki, joka kuitenkin on aikojen saatossa jo ajat sitten (n.1960-luvulla), lahonnut ja hävinnyt. Ajatus uuden muistoristin pystyttämisestä lähti liikkeelle noin pari vuotta sitten erään täkäläisen venepalveluja tarjoavan yrityksen (MSP-Kuljetus) facebook -postauksesta. He olivat kerran bongailleet täällä ympäröivien saarien rannoilla olevia muistoristejä. Mukana oli myös esim. Rymättylän eteläpuolella oleva Ominaisten saari. Tuosta postauksesta heräsi ajatus, että tännekin pitäisi saada edes jonkinlainen pieni muistolaatta, muistuttamaan tuosta tapauksesta.

Käännyin asiassa Kirkkoherramme Petri Sirénin puoleen, ja asia lähtikin pikkuhiljaa etenemään. Ja kaikenlaisten lupien ja byrokratian kiemuroiden jälkeen ollaan nyt sitten viimein tässä tilanteessa, Kiitos Petri Sirénin!

Hukkuneet:

Tilallisen tytär Aino Laine Tammisluodosta

Luotsinpoika Arvo Antonen Ruotsalaisilta

Tilallisen poika Alfred Halonen Korvenmaasta

Kasvattitytär Säde Ketonen Ruotsalaisilta.